23.10.2020

Cinemagraafien luominen Virgo Haanin kanssa

Törmäsin cinemagraafeihin ensimmäisen kerran, kun luin Jamie Beckiä ja Kevin Burgia käsittelevän artikkelin. He ovat New Yorkista kotoisin olevia valokuvaajia, joiden inspiraationa ovat olleet Harry Potter -elokuvien sanomalehtien sivuilla olevat liikkuvat kuvat. Olin myös itse katsonut nämä elokuvat ja ajattelin, että olisi hienoa, jos voisin toteuttaa tällaisia liikkuvia kuvia. Muutaman kuukauden yritysten ja erehdysten jälkeen julkaisin ensimmäiset cinemagraafini Facebookissa. Kaikki alkoi yksinkertaisista ideoista, kuten kaiken muun jättäminen cinemagraafissa staattiseksi paitsi esimerkiksi kellon liikkuvat viisarit, mutta sitten aloin kehittää ideoitani edelleen.

 

Idea

Ihmisten huomion kiinnittäminen on avainasemassa. Jotta idea toimisi, on tärkeää tietää, missä cinemagraafi tullaan esittämään. Jos cinemagraafi tullaan näyttämään Instagramissa, liikkeen on oltava hyvin näkyvä ja selkeää, ja sen on välittömästi kiinnitettävä katselijoiden huomio ennen kuin he jatkavat selaamistaan. Jos cinemagraafi on kuitenkin tarkoitus esittää suuremmalla näytöllä, kuten esimerkiksi mainoksessa, liike voi olla vähäeleisempää, koska katsoja joka tapauksessa havaitsee sen.

 

 

Kuvassa on oltava myös jokin yllättävä elementti, jotta se vetäisi katsojien huomion puoleensa. Laadin esimerkiksi esityksen usein niin, että liikkuvan ja still-kuvan välille syntyy kontrasti. Still-kuva voi siten ehkä kuvata jotain sellaista, jonka katsoja odottaisi normaalisti liikkuvan, kuten ilmassa putoavat vesipisarat samalla kun tuuli hulmuttaa mallin hiuksia.

 

Yllätyksen elementti voidaan saada aikaan myös silloin, kun kuva näyttää still-kuvalta, esimerkiksi muotokuvalta, mutta muutaman hetken kuluttua kuvassa oleva henkilö räpäyttääkin yhtäkkiä silmiään, kuten tässä cinemagraafissa. Se on yllätys, joka saa katsojan pysähtymään ja keskittymään kuvaan odottaen tapahtuneen toistumista.

 

Cinemagraafin luominen

Saattaa vaikuttaa itsestäänselvyydeltä, mutta on erittäin tärkeää, että kamera pysyy täysin liikkumatta, joten jalusta on välttämätön kuvauksissa. Kuvaan Sony α7R III -kameralla ja FE 24-70mm f/2.8 G Master -objektiivilla, koska olen huomannut, että kamera tekee kaiken puolestani sekä still-kuvien että videoiden osalta, ja objektiivi on erittäin joustava silloin, kun haluan saada juuri oikeanlaisen kuvan.

 
 
 

Kun kuvataan cinemagraafeja, on tärkeää käyttää samoja valotusasetuksia sekä still-kuville että videoille, jotta ne on helppo yhdistää jälkituotannossa. Siksi pidän aina huolta siitä, että olen säätänyt kameraani täyden manuaalisen valotukseen ja valkotasapainon.

Kameran pitäminen paikallaan on helppoa, mutta jos kuvamateriaaliin tulee henkilö, on tärkeää, että myös henkilökohteet pysyvät mahdollisimman liikkumattomina. Pyydänkin henkilöitä istuutumaan ja nojaamaan johonkin ... tai teen mitä tahansa, jotta henkilöt pysyisivät mahdollisimman liikkumattomina.

 

 

Tämä koskee myös fyysisiä kohteita, kuten tässä cinemagraafissa. Kuvattava henkilö pitää kädessään rinkeliä, joka on juuri taitettu kahtia, mutta se, mitä et näe, on se, että jotta kaikki pysyisi täsmälleen paikallaan, rinkelin sisään on asetettu tikkuja, jotka pitävät rinkelin osat yhdessä. Tässä kuvassa on tippuvia pisaroita ja nousevaa höyryä, jotka ovat kuvan ainoat liikkuvat elementit. Muu osa kuvasta on still-kuvaa.

Jotta voisin todella hyödyntää kuvan liikkuvia elementtejä, kuvaan videomateriaalin 120 kuvan sekuntinopeudella. Tällainen hidastus luo pehmeän ja utuisen vaikutelman, joten liike todellakin erottuu. Usein hyödynnän myös muita kuvausominaisuuksia, kuten tietyin välein otettavia kuvia, mikä tuo esitykseen toisenlaisen surrealistisen vaikutelman.

 

Jälkituotanto

Käytän eri ohjelmistoja, joilla cinemagraafien tekeminen helpottuu. Aloitan luomalla videosilmukan Adobe After Effects - tai Flixel Cinemagraph Pro -ohjelmalla. Tarkoituksenani on muokata videoleikettä niin, että sen alku- ja loppupiste muodostavat saumattoman siirtymän silmukassa, joka voi toistua loputtomiin ilman, että ensimmäisen ja viimeisen kuvan välillä on havaittavaa katkosta. Joskus käytän tässä yhteydessä eri kikkoja, kuten sitä, että käännän leikkeen kulkemaan päinvastaiseen suuntaan kun se saavuttaa loppukohtansa tai sitä, että luon häivytyssiirtymän, mutta normaalisti yritän saada liikkeen alkamaan ja pysähtymään täsmälleen samassa kohtaa kuin kuvaushetkelläkin.

 

 

Tämän jälkeen otan still-kuvan ja muokkaan sitä Adobe Photoshopissa. Joudun ehkä vielä muokkaamaan värejä jonkin verran, jotta ne vastaisivat videokuvan värejä, tai muokkaan vielä jotain muuta kuvan aspektia. Kun still-kuva muokkaus on valmis, lataan sen Adobe After Effects - tai Flixel Cinemagraph Pro –ohjelmaan sekä lataan myös silmukan, johon kaikki osat on kerrostettu.

 

 

Ylin taso on still-kuva, jonka alla silmukka on. Sen jälkeen poistan huolella osan kuvatasosta, mikä muistuttaa ikkunan luomista, jotta alla olevassa kerroksessa oleva silmukkavideo-osa tulisi esiin. Näin cinemagraafi voidaan periaatteessa luoda!

 

https://www.sony.fi/alphauniverse/stories/how-to-shoot-cinemagraphs-virgo-haan