Luontokuvausta suolla - Petri Volasen matkassa

Jaa somessa

Herätyskello soi jo ennen auringonnousua. Petri Volanen pakkaa kameransa ja suuntaa läheiselle Torronsuolle. Luontokuvaus ja etenkin soilla kuvaaminen on lähellä Petrin sydäntä. Tässä jutussa hän avaa kokemuksiaan ja näkemyksiään luontokuvaamisesta.

Petri Volanen on forssalainen valokuvausharrastaja, joka innostui jo teini-ikäisenä valokuvaamisesta. Hankittuaan ensimmäisen digikameransa reilut 10 vuotta sitten innostui hän myös suokuvauksesta.

”Eräs kaverini esitteli minulle yhden suon Kanta-Hämeessä. Vaikka reissu suoritettiin päiväsaikaan, jäi minulle mieleen kytemään ajatus, että tämä paikka pitää kokea yksin jonakin kesäaamuna. Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä aamu, jona sinne yksin menin, sattui olemaan optimaalinen: oli valoa, oli usvaa. Nimesin paikan heti kättelyssä Paratiisiksi”, kertoo Volanen.

Petri kuvaa luonnossa enimmäkseen maisemia, eläinkuvaus on jäänyt vähemmälle. ”Tämä osaltaan myös siksi, että pyrin pitämään kalustoni mahdollisimman kompaktina. Ei tarvitse sitten kovassa vesi- tai räntäsateessa stressata kalliista kalustosta”, tarkentaa Volanen.

Luontokuvauksen lisäksi Petriä kiehtovat muun muassa autiotalot ja omilleen unohtuneet paikat, joita hän dokumentoi muun muassa Autiot ja unohdetut -kuvausprojektissa.

suokuvaus-2
Paratiisin aamua kesäkuun puolenvälin tienoilla. Kello lähestyy viittä, aurinko alkaa vallata alaa. Linnut laulavat, muuten on hiljaista ja rauhallista. 
Suljinaika: 1/13s, Aukko: F10, Polttoväli: 270mm, ISO-arvo: 100

Suoluonto kätkee sisäänsä mystiikkaa

Petri käy soilla kuvaamassa aina toukokuusta syyskuun loppupuolelle. Häntä kiehtovat erityisesti soiden mystiikka ja valon ja usvan luomat, ihmeelliset maisemat. Suolla kuvatessa voi myös aistia luonnon rauhan. ”Esimerkiksi ’Paratiisi’-suo on sen verran syrjässä, että siellä en ole koko kuvaushistoriani aikana törmännyt ihmisiin kuin kerran tai korkeintaan pari”, selventää Volanen. 

Suo kätkee itseensä myös paljon mystiikkaa ja uskomuksia. ”Osa ihmisistä pitää edelleen soita pelottavina joutomaina. Tämä on varmasti myös osasyynä siihen, miksi saan kuvata siellä rauhassa”, naurahtaa Volanen. Hän pitääkin suokuvausharrastuksensa yhtenä tärkeänä tavoitteena sitä, että hän pystyy kuvillaan näyttämään, kuinka upea ja eksoottinen paikka suomalainen suo voi olla.

suokuvaus-2Paratiisissa, taas, tällä kertaa kesäkuun alkupuolella. Usvaa, valoa, seittejä. Ei ihan parasta mahdollista, mutta kaunista yhtä kaikki, aamu jota harmaampina päivinä muistella. Suljinaika: 1/200s, Aukko: F11, Polttoväli: 270mm, ISO-arvo: 100

Säätiedotus on luontokuvaajan paras kaveri

Luonnossa kuvatessa vallitsevalla säätilalla on tärkeä rooli. Suokuvauksessa Petri ”kyttää” tyyniä ja pilvettömiä öitä, jolloin usvan esiintyminen on todennäköistä ja aurinkokin nousee näkyville. Tilanne voi kuitenkin muuttua hyvinkin nopeasti. 

”Usvaa voi olla liikaa tai tuuli voi nousta ja puhaltaa kaiken usvan pois. Eikä muuten ole ihan yksi eikä kaksi kertaa, joina juuri auringonnousun aikaan on taivaan peittänyt pirullinen pilvilautta”, kertoo Volanen.

Suokuvaus on aamuvirkkujen hommaa. Petri pyrkii ajoittamaan heräämisen siten, että on suolla auringonnousun aikaan. Parhaat ”valoshow’t” ovat tarjolla yleensä hieman auringonnousun jälkeen, mutta on hyvä olla paikalla ajoissa. ”Näillä leveysasteilla se voi keskikesällä tarkoittaa yöherätystä kello kolmen ja neljän välillä”, sanoo Volanen.

Talviaikaan on hyvä suosia ”kovia kelejä”, kuten kovaa pakkassäätä, sumua tai kunnon lumi- tai räntämyräkkää. Tällöin saa kuviin täysin erilaista tunnetta.

suokuvaus-1_1Helppoa kuvaamista eli elokuista aamua Torronsuon näkötornista. Paljon tätä helpommaksi ei tämän sortin näkyjen ikuistaminen voi mennä. Suljinaika: 1/100s, Aukko: F10, Polttoväli: 300mm, ISO-arvo: 100

Suokuvauksessa kalusto ei ole pääasia

Petrin kuvausreissut suolle kestävät muutamia tunteja, ja hän tarpoo koko ajan ympäri suota pyrkien löytämään parhaat kuvakulmat. Usvatilanne elää koko ajan, ja parhaan valon löytäminen vaatii usein aikaa.

Kuvauskaluston suhteen Petrin filosofia on selkeä: itse kuvauskalusto ei ole pääasia. ”On hyvä muistaa, että luontokuvausta voi harrastaa ihan tavallisella järjestelmäkameralla. Itse kuvaan esimerkiksi pääosin Canon 1200D -järjestelmäkameralla, ja objektiiveina toimivat Canon 75-300mm 1:4-5.6 III sekä Tamron 18-270mm 1:3.5-6.3”, kertoo Volanen.

Suokuvauksessa Petri käyttää aina jalustaa. Sen avulla kuvaaminen on vakaampaa ja rauhallisempaa, jolloin voi keskittyä enemmän tunnelmaan ja sen ikuistamiseen.

Objektiiveista Petrillä on suokuvausretkellä usein mukana 75–300 mm:n ja 35–270 mm:n objektiivit. Säädöt ovat yleensä lähempänä ”telepäätä” – parhaimman valon alue kun on vastavalon suunnalla yleensä kohtalaisen kapea, ja noin sen saa tarkemmin talteen.

”Kunnon myräkässä kuvatessa taas kohteen ja kameran väliin mahtuu enemmän sadetta, mikä on plussaa. Kuvaan aina siten, että itse säädän vain aukkoa kameran hoitaessa loput. Käyn yleensä mahdollisen kuvan löydettyäni läpi aukot kahdeksasta yhteentoista, niistä voi sitten valita kotona sen, jossa sen hetkinen pyry parhaiten esiin nousee”, selventää Volanen.

Kuvien jälkikäsittelyn Volanen pyrkii pitämään minimissä. Yleensä hän säätää hieman kuvien sävyjä ja kontrastia. ”Kuvaan myös suoraan jpg-formaattiin, laiska mies kun olen”, naurahtaa Volanen.

suokuvaus-4Torronsuolla tammikuisessa lumimyräkässä. Saattoi olla juuri se päivä, jona lähikaupan myyjä kirosi kamalaa keliä meikäläisen myönnellessä että ”joo, lähdenkin tästä justiinsa Torronsuolle kuvaamaan”. Suljinaika: 1/20s, Aukko: F10, Polttoväli: 180mm, ISO-arvo: 100

Vinkkejä suokuvaukseen

Jos suokuume iskee, mitä tehdä? Tässä Petri Volasen vinkkejä suokuvaukseen.

  1. Katso tarkkaan paikallissäätiedotusta. Tyyni ja pilvetön yö lupaa hyvää. Tsekkaa myös auringonnousuaika ja pyri olemaan suolla silloin. 
  2. Muista, että usvaa voi esiintyä myös muualla. Liiku lähiseuduilla silmät auki – lähelle on helpompi vaivautua. Ajan myötä oppii ainakin jossain määrin ymmärtämään, minne milläkin kelillä on järkevää suunnata.
  3. Älä lannistu kerrasta: joskus tulee kuitenkin se aamu, joka loksauttaa leuan ja koukuttaa lopullisesti. 
  4. Älä jätä menemättä suolle kaluston huonolaatuisuuteen vedoten, hyviä kuvia saat kevyemmälläkin kalustolla. Tärkeintä on olla paikalla. 
  5. Suota ei tarvitse pelätä. Suot eivät myöskään (ainakaan omien kokemusteni perusteella) ole etenkään kesällä erityisen vaarallisia paikkoja. Maalaisjärki kyllä kertoo sangen hyvin, minne voi astua ja minne ei. Talvella on vähän toisin, koska hyvinkin jäätynyt suo saattaa olla paikoitellen upottavassa kunnossa.

suokuvaus-5Kenties Torronsuon kuvauksellisin mänty lumisateessa. Keli takasi rauhan, ei muita mailla eikä halmeilla. Suljinaika: 1/100s, Aukko: F9, Polttoväli: 168mm, ISO-arvo: 100

JULKAISTU: 28.7.2017 11:20:00
KATEGORIA: haastattelut, koulutukset ja kirjallisuus

JAA ARTIKKELI SOMESSA


Tilaa vinkit ja ideat!