Muutos-valokuvanäyttely puhuu sananvapaudesta 10 valokuvaajan linssin läpi

Jaa somessa

Toimittajat ilman rajoja -järjestön Suomen-osasto järjestää yhdessä Rajala Pro Shopin kanssa valokuvanäyttelyn Muutos – 100 valokuvaa sananvapaudesta. Näyttely on esillä Postitalolla 3.19. toukokuuta. Näyttelyssä nähdään Suomen eturiviin kuuluvan kymmenen valokuvajournalistin töitä, joita he ovat antaneet Muutos-kirjaan. 

Esittelemme näyttelyn monipuoliset kuvaajat ja maistiaisia näyttelyn teemoista. 

Pekka Elomaa

Pekka Elomaa on helsinkiläinen vapaa valokuvaaja, joka kuvaa eri lehdille ja Ylelle.

Elomaa on opettanut valokuvausta Lyhty ry:n valokuvatyöpajoissa vuodesta 2001. Viimeisin työpaja viiden kehitysvammaisen miehen kanssa alkoi syksyllä 2009 ja jatkuu hamaan tulevaisuuteen.

 

Tarina kuvan takaa:

”Kyseinen kuva on otettu Paha maisema -nimiseen sarjaani vuoden 1918 teloituspaikoista. Kuvan metsässä Asikkalan Urajärvellä teloitettiin ja haudattiin kolme punakaartilaista toukokuussa 1918. Tämä oli henkilökohtainen projekti, joka lähti omasta suvustani liikkeelle, kun huomasin, että vaikeasta historiasta vaiettiin. Projekti laajeni koskemaan myös muiden perheiden historiaa. Kuvaamisen myötä selvisi, että tapahtumista puhuminen tuli tarpeeseen niin muille kuin itsellekin.”

Risto Vuorimies

Risto Vuorimies on valokuvaaja ja kulttuurivaikuttaja, joka tunnetaan musiikkipiireissä nimellä Papá Montero. 1980-luvulla hänen elämäänsä tuli kuubalainen musiikki ja bändit, minkä myötä hän on tehnyt tutkimusmatkoja ja radio-ohjelmia, kuten Cuba Libre, jotka jatkuvat vieläkin.

”Suhteeni valokuvaamiseen on ainainen ja ikuinen. Tukholman vahvat opit eivät unhoitu milloinkaan. 197376 oli parasta ja antoisinta tuottamisaikaa, syntyi levynkansia ja musakuvia Love Recordsille ja kaikenlaista muuta kuvareportaasia. Minulla oli myös parin vuosikymmenen tauko kuvauksessa. 2000-luvulle tultaessa kuubalaiseen kulttuurityöhön sotkeutui taas valokuvaus, digiaika alkoi… Suosikkikuvauskohteeni on oma rakas ja vieras ympäristöni ja ihmiset puuhaamassa siinä.”

Nykyisin Vuorimiehen luottokalustona ovat taskuun mahtuvat sopivan pienet digipokkarit.

 

Tarina kuvan takaa:

”Syksyllä 1972, kun juuri lopettelimme Fotoskolania ystäväni ja kollegani Ben Kailan kanssa, päätimme yhtäkkiä lähteä tapaamaan ja kuvaamaan ruotsinsuomalaisia Eskilstunaan. Kolkuttelimme ovia, joissa oli suomenkielisiä nimiä, pääsimme juttelemaan, kahvittelemaan, vaihtamaan kuulumisia ja mikä tärkeintä valokuvaamaan. Nämä kuvat on ajattomia. Ne heijastavat siirtolaisuutta ilmiön koko laajuudessa ja kertovat Eskilstunassa asuvien suomalaisten karun elämäntarinan tai palasia siitä. Näyttelyn kuva on yksi yli sadan filmirullan aineistosta irrotettu yksilö. Isä ja poika. Nimiä emme laittaneet ylös.”

Laura Oja

Laura Oja on freelancer-valokuvaaja Helsingistä. Hän on kuvannut muun muassa Helsingin Sanomille ja Mondoon. Ojan studio on Katajanokalla, ja hän tykkää pulahtaa mereen töiden jälkeen.

”Olen kuvannut oikeastaan aina. Valokuvaus on paitsi työni, myös luonteva kommunikaation väline. En osaa laittaa kuvauskohteita järjestykseen, kaikki kohteet ovat suosikkejani.”

Tällä hetkellä Ojan kuvausrepussa on Canonin EOS 5D Mark III.

 

Tarina kuvan takaa:

”Kuvassa on Maria Mutete, jonka kasvot ovat pahoin palaneet. Kongon kapinalliset olivat painaneet hänen kasvonsa nuotioon joitain vuosia aiemmin. Kuva on otettu Kyangwalin pakolaisleirillä Ugandassa vuonna 2014 Marian perheen kodissa.”

Mauno Mannelin (1910–1990)

Mauno Mannelin aloitti työuransa muurarin apulaisena ja pääsi myöhemmin Hämeenheimolle autonkuljettajaksi valokuvaamo Orthoon, joka sijatsi Helsingin Bulevardilla. Mannelin valmisti Hämeenheimon sotilaskuvia tämän kotona Helsingin Pakinkylässä.

Saatuaan sieltä valokuvausalan alkuopin hän ryhtyi itsenäiseksi yrittäjäksi 19201930-luvun vaihteessa. Hän kuvasi muun muassa maaseudun arkkitehtuuria, tivolin asiakkaita ja maisemapostikortteja ennen kuin teki varsinaisen uransa teollisuuskuvaajana, jolloin hän kuvasi lasilevyille.

Mannelinilla oli käytössään pullossa magnesiumjauhetta, jonka avulla hän sai otettua kuvia huonoissa valaistusolosuhteissa. Mannelin kuvasi ympäri Suomea, muun muassa Turussa, Lahdessa, Tampereella ja Oulussa. Mannelin on kuvannut myös Rovaniemen jälleenrakentamista.

 

Tarina kuvan takaa:

”Saksalaiset hävittivät Lapin ja erityisesti Rovaniemen kaupungin maan tasalle perääntyessään vuonna 1944. Vain talojen savupiiput jäivät kaupungista pystyyn. Evakossa olleet asukkaat palasivat kaupunkiin jo samana vuonna, ja jossakin heidän oli asuttava.

Kuva heijastaa suomalaisen selviytymisen ja jälleenrakennuksen voimaa: raunioista hyvinvointivaltioksi.”

Heidi Piiroinen

Heidi Piiroinen työskentelee lehtikuvaajana Helsingin Sanomissa ja on moninkertaisesti palkittu kuvaaja. Vuodesta 2015 alkaen Piiroinen opiskeli vuoden ajan Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä. Hän dokumentoi jokapäiväistä elämäänsä Kaliforniassa ja järjesti yksityisnäyttelyn Left Coastissa.

Piiroisella on intohimo ihmisiin ja heidän tarinoihinsa. Tällä hetkellä hän työskentelee pitkäkestoisessa romanialaisista kerjäläisistä kertovassa projektissa yhdessä toimittaja Kimmo Oksasen kanssa.  

Kameralaukun sisältö vaihtelee Piiroisella keikkojen mukaan, mutta hän pyrkii välttämään turhaa painoa. Mukana kulkee ainakin aina 85-millinen ja 50-millinen linssi ja yksi runko.

 

Tarina kuvan takaa:

”Olimme toimittajan kanssa pitkällä juttukeikalla Indonesiassa, ja tämä maisema tuli vastaan paluumatkallamme Sumatran viidakosta. Samanlaista maisemaa oli silmänkantamattomiin joka puolella. Sen laajuus yllätti. Matka herätti minut miettimään entistä enemmän ympäristömme tilaa.”


Touko Hujanen

Touko Hujanen on valmistunut Tampereen kuvajournalismin linjalta, erikoistunut reportaasiin ja kuvannut eri lehdille, kuten The New York Timesille ja Veikkauksen X-lehdelle.

Hujasta kiinnostaa todellisuus ja arki mutta ei tavallisuus ne ovat hänelle kaksi eri asiaa. Aiemmin Hujanen on reissannut paljon maailmalla reportaaseja kuvatessaan, mutta viimeisimmät reportaasit hän on kuvannut Suomessa.

”Suomessa reportaasin kuvaaminen on vaikeampaa, mutta se myös tuntuu koskettavan eri lailla ihmisiä ja itseä, kun tavoittaa jotain, mitä on vaikea nähdä.”

Hujanen käyttää luottokameranaan Canonin EOS 5D:tä ja useimmiten 35-millistä ja 50-millistä linssiä. Kuvauskohteikseen hän valitsee mielellään ihmisiä ja kuvaa heidän välisiä suhteitaan.

”Vaikka kuvassa olisikin vain yksi ihminen, läsnäolo on myös usein sosiaalista tai epäsosiaalista. Se on kiinnostavaa.”


Tarina kuvan takaa:

Aamuöinen hetki Helsingin kallion mattolaiturilta, raukea ja latautunut kesän tunnelma. Ei ole ihan selvää, mitä tapahtuu pari sulautuu toisiinsa ja kesän tunnelmaan. Joskus kyseltiin suomalaisten nuorten kesän ykköstoiveita. Vastauksena oli, että halutaan uida vaatteet päällä se erottaa kesäuinnin muusta uinnista. Vaatteet päällä uiminen on myös suomalaiselle vapauden kaipuun ikuinen symboli.


Esa Ylijääskö

Esa Ylijääskö on valokuvaaja, joka kuvaa filmille. Hänen kuviaan ovat julkaisseet muun muassa The New York Times, Suomen Kuvalehti ja Hufvudstadsbladet. Hän on voittanut erilaisia tunnustuksia, kuten Carina Appel Awardsin vuonna 2017. Nykyisin hän on keskittynyt henkilökohtaisen, syväluotaavan dokumenttivalokuvaprojektin toteutukseen Syyrian sisällissodan uhreista.

”Minulle valokuvaaminen on avain löytää kysymyksiin vastauksia. Suhteeni valokuvaukseen varmasti muuttuu koko ajan, se toivottavasti kehittää minua ihmisenä ja sitä mukaa suhteeni valokuvaukseen muuttuu. Digissä on muovinen kertakäyttöfiilis. Filmi on konkreettisempaa, sitä pystyy taivuttamaan ja siinä on suurempi syvyys.”

Kamerana Ylijääsköllä on Pentaxin 67 ja filminä Ilford fp 4. Sen lisäksi käytössä on Pentaxin ME Sport. Ylijääskö kertoo kasvaneensa filmillä kuvaamiseen, ja se on hänen omaa ilmaisuaan lähempänä.


Tarina kuvan takaa:

”Olin Lesboksen saarella kuukauden kuvaamassa ja näin, miten pakolaisvirta ylittää meren.

Palestiinalaislääkäri nostaa yhtä lasta rantaan, vieressä on espanjalainen lifeguard. Ihmisiä tulee auttamaan rantaan veneessä olijoita. Samalla on käynnissä tragikoominen tilanne, kun kalastajat tulevat sankareina pelastamaan ihmisiä ensimmäisenä ja pöllivät samalla osia moottoriveneestä. Tilanne on absurdi.”


Outi Pyhäranta

Outi Pyhäranta on Helsingin Sanomien valokuvaaja, jolla on kuvajournalistin tausta.

Häntä kiinnostavat kuvauskohteena ihmiset ja tarina tarinaa on harvoin ilman ihmisiä. Journalismi oli hänelle valokuvauksen lähtökohta. Alun perin hän oli päättänyt ryhtyä isona toimittajaksi, mutta päätyikin vähän vahingossa kuvajournalistiksi.  

Pyhäranta pitää Suomessa kuvaamisesta, ja arkisten asioiden eri tavalla näkeminen on hänelle kuvaamisessa kiehtovinta. Eritoten vakavat kuvausaiheet kiinnostavat häntä.

Kuvauskaluston hän pyrkii pitämään mahdollisimman kevyenä, ja mukana on Canon EOS 5D Mavk IV -runko ja vaihtelevasti linssejä. Yleensä henkilökuviin sopivat 50-millinen ja 35-millinen.


Tarina kuvan takaa:

”Kuvassa on perhe ja lintu, jotka olimme tavanneet Syyriassa jo aiemmin. Lintu oli yhtenä päivänä vain lentänyt sisään perheen taloon Damaskoksessa, ja sitä oli tullut heille lemmikki. Kun perhe valittiin kiintiöpakolaiseksi Suomeen, tapasimme uudelleen pari vuotta myöhemmin Suomessa. Yllätyksenä tuli, että lemmikkilintu oli salakuljetettu mukaan Suomeen, sillä se muistutti perhettä Irakista.”

Joonas Brandt

Joonas Brandt on valokuvaaja ja kuvajournalisti. Hän on työskennellyt freelancerina ja A-lehtien kuvatoimituksessa. Nykyään Brandt toimii jälleen freelancerina, ja painotus on siirtynyt mediasta markkinointiviestinnän, yritysten sekä yksityisten toimeksiantojen pariin.

”Kuvaaminen on minulle hyvässä ja pahassa osa identiteettiä. Se ei välttämättä ole myöskään aina hyvä asia, jos intohimo muodostuu liian suureksi osaksi elämää. Koen niin, että kuvaaminen valitsi minut.”

”Kun 17 vuotta on kuvannut työkseen, media-alan murroksessa oli paljon kysymyksiä ilmassa siitä, onko tekemisessä järkeä. Sieltä se kuitenkin alkoi taas löytyä. En juuri tällä hetkellä kuvaa vapaa-aikana, sillä elämässä pitää olla muutakin kuin kuvaamista. Välillä olen kuitenkin tehnyt myös omia projekteja.”

Brandtin luottorunkona on Canon EOS 5D Mark IV.


Tarina kuvan takaa:

Kuvasin Paula Koivuniemeä Down by the Laituri -festareilla vuonna 2007. Olin valinnut etukäteen festivaalialueen bäkkäriteltasta paikan, jossa odotin Paulaa keikan jälkeen. Kuvaushetki kesti muutaman sekunnin. Paula on aina ollut tarkka julkisuuskuvastaan. Hän on kuvassa edelleen kaunis ja näyttävä, mutta keikan jälkeisessä olotilassa myös hyvin inhimillinen.”

 

Sami Kilpiö

Sami Kilpiö on freelancer-lehtikuvaaja, joka on kuvannut muun muassa Salon Seudun Sanomille ja Helsingin Sanomille.

Kilpiö kuvaa vaihtelevasti tilanteen mukaan eri Nikonin ja Fujifilmin kameroilla. Kuvaamisessa Kilpiölle olennaista on tarinnankerronta.

”Minua kiehtoo se, kuinka yhteen kuvaan voi tiivistää paljon ja katsottavaa voi olla pitkäksi aikaa. Eri ihmiset saattavat tulkita kuvaa hyvin eri tavalla. Suurimmassa osassa kuvissani on ihminen keskiössä. Valokuvaus vaatii usein myös sosiaalisia taitoja. Valokuvaustekniikka mahdollistaa onnistuneen kuvan, mutta kuvia ei sillä varsinaisesti luoda.”


Tarina kuvan takaa:

Olin Salon lukiossa kuvaamassa jokavuotisia ylioppilaskuvia. Olin autossa jo lähdössä, kun huomasin parkkipaikalla, että juhlallisuuksien jälkeen nuori nainen juoksi autolle ja sytytti tupakan. Se oli kiinnostava reaktio. Siinä oli jotain uutta ja jotain muuta, mitä oli totuttu näkemään, ja kuvasta tuli kohu. Pohdittiin, voiko ylioppilasta kuvata näin.”

JULKAISTU: 5.5.2018 8:00:00
KATEGORIA: tarina kuvan takaa, haastattelut

JAA ARTIKKELI SOMESSA


Tilaa vinkit ja ideat!