27.10.2020

Markku Saiha: Tiedostosta tulosteeksi

Monelle kuvaajalle vasta tulosteena esillä oleva kuva on oikea valokuva. Mielipiteitä on monta, mutta perusteita tuolle ajatukselle on. Kädessä oleva hyvin tehty printti kertoo paljon tekijästään, osaamisesta, huolellisuudesta ja etenkin halusta tuottaa hyvä lopputulos.

Nykyisin on kuvaajille tarjolla monenlaisia, osin automaattisia keinoja saada aikaiseksi valokuvia eri tarkoituksiin. Kehitys kehittyy ja paljon käytännön työtä helpottavia tekniikoita ilmestyy tiiviiseen tahtiin.

Etenkin tulostamisessa on viime vuosina otettu pitkä loikka työnkulun vakioinnin kohdalla. Kun vielä jokunen vuosi sitten hyvä lopputulos vaati paljon osaamista, yrityksiä että erehdyksiä, ja salapoliisin hermot, nyt homma onnistuu perusohjeita noudattamalla. Täysin automaattista työ ei kuitenkaan ole, vaan askel askeleelta on matka tehtävä.

Ajatus lopputuloksesta

Kun omaa tulostamisen valintoja tehdään, on syytä ensimmäiseksi miettiä, minkälaisia kuvia haluaa, ja mihin käyttötarkoitukseen. Nämä tavoitteet ohjaavat niin tulostimen mallin, paperin laadun kuin työnkulunkin ratkaisuja.

Valokuva kansiossa, seinällä tai kaverin kädessä saattavat kaivata toimiakseen erilaisen paperilaadun, koon ja kirkkauden. Harvoin yksi ja sama ratkaisu sopii kaikkiin tavoitteisiin ja käyttötarkoituksiin. Ammattilaiset tekevät yleensä nk. raakaprintin, noin A4 kuvan, jonka tarkoituksena nähdä tehtyjen valintojen toimivuus käytännössä. Tämä lähtökohta toimii usein kuva-aiheita esiteltäessä ja miksei myös asiakkaita tai kavereita vakuuttaessa omasta osaamisestaan.

Jos itselle ei ole aivan selvää, mitä tavoittelee, hyvä keino löytää oma makunsa on katsella muiden kuvaajien printtejä. Käsittelytapa, paperin laatu, sen pinta ja kontrasti jne. kertovat ensimmäiset valinnan aiheet. Vähintään olisi paikallaan päättää, onko paperi kiiltävä- vai mattapintaista, ja mikä koko kiinnostaa.

Paperin laatuasiat vaikuttavat tekniikan ohella myös käsiteltävyyteen. Toisiin pintoihin jää helpommin sormenjälkiä, ne voivat naarmuuntua, tai sitten ei, käsittelystä ja paperilaadusta riippuen. Ja mitä suurempaan kokoon tulostetaan, sitä selvemmin virheet näkyvät.

Lähtökohta voisi olla, että perehtyminen aloitetaan perusratkaisulla, puolikiiltävällä tai helmiäispintaisella A4, keskivahvalla paperilla, mikä täyttää useimpien tarpeet ja vaatimukset. Yhteen laatuun on syytä panostaa myös siksi, että jos matkan varrella syntyy tilanteita, joiden tulokset eivät vastaa tavoitteita, on helpompi löytää korjauskeinot, kun kaikki asiat eivät vaihtele.

Sama logiikka koskee tulostinlaitetta. Jos A4 riittää, niin sitten hankitaan sellainen, ja jos ei, ostetaan suurempi. Tietenkin suuremmalla saa tehtyä myös pienempiä printtejä, mutta jos tarve on satunnainen, ei se välttämättä ole taloudellista.

Tulostimet käyttävät kahdenlaisia musteita eli ns. dye- ja pigmenttipohjaisia värejä. Aiemmin näiden vaihtoehtojen eri oli, että pigmenttipohjaiset musteet olivat kestävämpiä kuin dye-värit, jotka toisaalta tuottivat kirkkaammat sävyt. Tänään tuo ero on millä mittarilla tahansa marginaalinen. Säilyvyydet ovat ohjeiden mukaan toimittaessa vähintään kymmeniä vuosia.

Screenshot 2020-10-27 at 10.18.20

Tulostimen asennusohjetta on syytä noudattaa pilkulleen ja tehdä sen ohjaamat
toimenpiteet samassa järjestyksessä.

Asetukset kuntoon

Ennen tulosta-napin painamista täytyy tehdä valintoja tulostinta ohjaavan tietokoneen asutuksissa. Tässä askareessa tarvitaan niin tulostimen kuin tulostettavan paperinkin ohjetta.

Tulostimen ohjeen mukaan asennetaan printteri, ja tämä käy melkein automaattisesti. Kun kaikki on kunnossa, ja tulostin näkyy asennettuna ja vastaa komentoihin koetulostusta tehtäessä, siirrytään seuraavaan vaiheeseen.

Vaikka tulostaminen onnistuu, vaikka printterin mukana tulevalla ohjelmistolla (esimerkiksi Canon Easy-PhotoPrint Editor), usein käytetään samaa ohjelmaa, jolla kuvatiedostokin viimeistellään. Kuinka vain, haetaan seuraavaksi valikko, jossa näkyvät tulostimen ominaisuudet.

 

Screenshot 2020-10-27 at 10.23.12

Canonin tulostimien mukana tulee Easy-PhotoPrint Editor – ohjelma, mikä sisältää valmistajan laite- ja paperitiedot, jolloin niitä ei tarvitse kaivaa muualta erikseen. Tällä päästään hyvin ja turvallisesti eteenpäin, ja kun joku mukana seuraavista mallikuvista tulostuu oikein, tiedetään että asetukset ovat oikein.

Tällaisesta valikosta löytyvät kriittiset asetukset, jotka on aina käytävä läpi uutta tulostinta testattaessa tai vaikka uutta paperia kokeiltaessa. Toiminnaksi valitaan valokuvan tulostus, ja kohtaan tulostusmateriaali, laitetaan paperin mukana tulevan ohjeen mukainen valinta. Kun käytössä on saman valmistajan laite ja paperi, on merkintä aina yksiselitteinen, mutta jonkun toisen valmistajan paperilaatu ei välttämättä valikosta löydy.

Tämä valinta on paperin koon valinnan ohella kaikkein tärkein, ja ohjaa laitetta suihkuttamaan mustetta oikea määrä oikealla nopeudella. Sikäli kun käytetään samaa paperia, kannattaa laittaa valinta Tulosta aina nykyisillä asetuksilla, päälle. Tuohon ei kuitenkaan kannata luottaa, jos kone suljetaan välillä, vaan aina kun tulostuksen aloittaa alusta, tarkastetaan tämä Ominaisuudet – laatikko, että määritykset ovat samalla tavalla.

Näillä eväillä päästään tulostamaan ensimmäinen kuva.

Lopputulos

Jos tulostin työntää ulos paperin, mihin piirtynyt kuva vastaa ajateltua, niin asiat ovat hyvässä mallissa. Jos ei, ja näin käy yleensä, palataan askel taakse ja tutkitaan muutama perusasia.

Tavallisesti kuva on liian tumma. Tämä johtuu siitä, että tietokoneen näytön kirkkaus on säädetty nettimaalina mukaan, ja tulostuksen vaatima kirkkaus on matalampi. Tästä ei kannata syyttää tulostimen valmistajaa, vaan viilata oma työnkulku vastaamaan normeja. Näytön kirkkaus voidaan säätää lähelle optimia hakemalla netistä referenssikuva, ja laskemalla kirkkaus ohjeen mukaisesti. Tällä tavalla voidaan kuvan kirkkaus korjata samanlaiseksi kuin tulostinkin sen asetusten mukaan toistaa.

Säätöä ei ole syytä tehdä kuvankäsittelyohjelmalla näytön kuvatiedostoon sitä kirkastamalla. Tämä konsti vain ohittaa varsinaisen ongelman, ja seuraavassa ruudussa voi lopputulos olla jotain aivan muuta. Eli asia kerrallaan kohdilleen.

Lopputulosta tarkasteltaessa on syytä myös huomata, ettei näytöllä olevaa kuvaa pysty koskaan toistamaan sellaisenaan paperille. Kuvan tunnelman, värit ja yksityiskohdat kuitenkin tulostuvat ja toistuvat usein mukavampina paperilla kuin ne ovat näytöllä.

Edelleen arviointia tehtäessä on syytä huomata, että näytön valo on neutraalin valkoinen mitä esimerkiksi tavallinen huonevalo ei normaalisti ole. Tämän vaikutus on helppo todeta ottamalla printti käteen ja viemällä se ikkunan viereen ja sitten vaikka pelkällä kattovalolla varustettuun tilaan. Kuten huomataan, näyttää kuva aivan eri väriseltä, kun ympäristön valo muuttuu.

Päätelmän ei kuitenkaan tarvitse olla, että kaikki lamput menevät vaihtoon, vaan katsotaan yksi tila, jossa on mieluiten päivänvalolamppu tai vastaava, ja arvioidaan joka kerta kuvia sen alla. Jos tämä ei ole mahdollista, tehdään arviointi keskipäivän auringonvalossa ikkunan äärellä, mutta mieluiten sisällä, koska ulkona on niin paljon valoa, että printti näyttää liian kirkkaalta. Muutaman kokeilun jälkeen hommasta saa kiinni ja asiakin valkenee.

Vakiointi

Jotta tulostamien ei tuottaisi joka kerran aloitettaessa vaikeuksia, on syytä kerralla käydä läpi kipupisteet ja vakioida toimet. Perusoletus on, ja nykyisin voi pitkälle luottaa, että kun asetukset ovat kohdallaan, ja käytetään valmistajan omia musteita ja paperia, lopputulos vastaa haluttua. Jos ei, niin kuvaa on syytä tarkastella toisessa valaistuksessa, ja jos on liian tumma tai vaalea, säädetään näyttö. Jos värit eivät täsmää, on jo moninaisempi tapaus, ja siitä lisää seuraavassa artikkelissa.

Näillä eväillä pääsee jo pitkälle, ja tulosteita tarkkailtaessa oppii myös paljon kuvaustilanteista, missä on asiat kohdallaan ja missä ei.

Ei muuta kuin Tulosta…

Artikkelin kirjoittanut valokuvaaja ja tietokirjailija Markku Saiha