30.3.2021

Markku Saiha: Tiedostosta tulosteeksi

Monelle valokuvaajalle vasta paperilla oleva kuva on oikea valokuva. Hyvin tehty printti kertoo paljon tekijästään, osaamisesta, ja siihen on päästy vaikuttamaan koko prosessin ajan päinvastoin kuin esimerkiksi nettikuvissa. Tulostamisessa on viime vuosina otettu pitkä loikka työnkulun vakioinnin ja säilyvyyden kohdalla. Kun vielä jokunen vuosi sitten hyvä lopputulos vaati paljon osaamista, yrityksiä että erehdyksiä, ja salapoliisin hermot, nyt homma onnistuu perusohjeita noudattamalla. Täysin automaattista työ ei kuitenkaan ole, vaan askel askeleelta on matka tehtävä.


Tavoite ohjaa niin tulostimen kuin paperinkin valintaa


Kun tulostamisen valintoja tehdään, on syytä ensimmäiseksi miettiä, minkälaisia kuvia haluaa, ja mihin käyttötarkoitukseen kuvat tulevat. Nämä tavoitteet ohjaavat niin tulostimen mallin, paperin laadun kuin työnkulunkin ratkaisuja.

Valokuva kansiossa, seinällä tai kaverin kädessä saattavat kaivata toimiakseen erilaisen paperilaadun, koon ja kirkkauden. Harvoin yksi ja sama ratkaisu sopii kaikkiin tavoitteisiin ja käyttötarkoituksiin. Ammattilaiset tekevät yleensä nk. raakaprintin, noin A4 kuvan, jonka tarkoituksena nähdä tehtyjen valintojen toimivuus käytännössä. Tämä lähtökohta toimii usein kuva-aiheita esiteltäessä.

Lähtökohdaksi kannattaa ottaa paperilaatu, mikä miellyttää eniten. Yhteen laatuun on syytä panostaa siksi, että jos matkan varrella syntyy tilanteita, joiden tulokset eivät vastaa tavoitteita, on helpompi löytää korjauskeinot, kun kaikki asiat eivät vaihtele.

Sama logiikka koskee tulostinlaitetta. Jos A4 riittää, niin sitten hankitaan sellainen, ja jos ei, ostetaan suurempi. Tietenkin suuremmalla saa tehtyä myös pienempiä printtejä, mutta jos tarve on satunnainen, ei se välttämättä ole taloudellista, vaikka suuremmassa tulostimessa myös mustepatruunat ovat suuremmat mikä parantaa taloudellisuutta.

Tulostimet käyttävät kahdenlaisia musteita eli ns. dye- ja pigmenttipohjaisia värejä. Aiemmin näiden vaihtoehtojen eri oli, että pigmenttipohjaiset musteet olivat kestävämpiä kuin dye-värit, jotka toisaalta tuottivat kirkkaammat sävyt. Tänään tuo ero on millä mittarilla tahansa marginaalinen. Säilyvyydet ovat ohjeiden mukaan toimittaessa vähintään kymmeniä vuosia.
Säädöt ja asetukset kohdilleen.

Kun tulostin ja materiaalit on valittu, on tavallisesti tavoite kirkkaana mielessä ja kelvollisia kuvia on jo syntynyt. Työnkulun viilaamiseksi voidaan kuitenkin tehdä muutamia helppoja askareita, jotka parantavat kontrollia ja lopputuloksen laatua.


SpyderMittari ja ohjelma ovat valokuvaajan tärkeitä apulaisia. Malli ja hinta eivät ole kriittisiä tekijöitä, mutta
joku mittari täytyisi olla käytössä, säännöllisesti.

 

Nykyisin voidaan luottaa siihen, että tulostin tekee minkä lupaa, mutta näyttö välttämättä ei. Sen kalibrointi ja profilointi on yksi rutiineista, mikä on syytä hoitaa ensin. Tähän tarvitaan mittari ja sen mukana seuraava ohjelma. Muutaman minuutin askartelulla säästää paljon aikaa ja materiaaleja. Mittalaitteen ohjelma opastaa, miten toimitaan.

 

Canon_Spyder_profiili


Kun näyttö on kunnossa, ja tulostin asennettu ohjeen mukaan, siirrytään seuraavaan vaiheeseen ja tehdään valintoja tulostinta ohjaavan ohjelman asetuksissa. Tässä askareessa tarvitaan niin tulostimen kuin tulostettavan paperinkin ohjetta.

 

saiha1

 

Canon imagePROGRAF PRO -sarjan tulostimiin on tarjolla Professional Print & Layout -ohjelmisto, jolla voidaan hoitaa tulostuksen rutiinit sujuvasti. Yllä olevasta valikosta löytyvät kriittiset asetukset, jotka on aina käytävä läpi uutta tulostinta testattaessa tai vaikka uutta paperia kokeiltaessa.


Kun tulostin on asennettu oikein, löytyy se kohdasta Printer. Välilehdeltä General Settings löytyvät paperityypit, ja pudotusvalikosta haetaan käytössä olevan materiaalin tyyppi. Kun käytössä on saman valmistajan laite ja paperi, on merkintä aina yksiselitteinen, mutta jonkun toisen valmistajan tai vanhempaa paperilaatua ei välttämättä valikosta löydy, ja tuo tieto täytyy kaivaa nettisivuilta tai pakkauksen ohjeesta.


Tämä valinta on paperin koon valinnan ohella kaikkein tärkein, ja ohjaa laitetta suihkuttamaan mustetta oikea määrä oikealla nopeudella. Sikäli kun käytetään samaa paperia, kannattaa tallentaa asetukset Custom – laatikosta löytyvällä komennolla, ja kaivaa se sieltä tarvittaessa käyttöön.


Näillä eväillä päästään tulostamaan ensimmäinen kuva.


Lopputulos


Jos tulostin työntää ulos paperin, mihin piirtynyt kuva vastaa ajateltua, niin asiat ovat hyvässä mallissa. Jos ei, tutkitaan muutama perusasia.


Usein kuva on liian tumma. Tämä johtuu siitä, että tietokoneen näytön kirkkaus on säädetty nettimaailman ja valoisan työtilan mukaan, ja tulostuksen kaipaama näytön kirkkaus on matalampi. Tästä ei kannata syyttää tulostimen valmistajaa, vaan viilata oma työnkulku vastaamaan normeja. Näytön kirkkaus voidaan säätää lähelle optimia hakemalla netistä referenssikuva, ja laskemalla kirkkaus ohjeen mukaisesti. Tällä tavalla voidaan kuvan kirkkaus korjata samanlaiseksi kuin tulostinkin sen asetusten mukaan toistaa.


Säätöä ei ole syytä tehdä kuvankäsittelyohjelmalla näytön kuvatiedostoon sitä kirkastamalla. Tämä konsti vain ohittaa varsinaisen ongelman, ja seuraavassa ruudussa voi lopputulos olla jotain aivan muuta. Eli asia kerrallaan kohdilleen.

 

Canon_professional_1

 

Jos näyttö halutaan pitää nettityöskentelyyn optimoituna, voidaan tulostinta ohjata muuttamaan kuva kirkkaammaksi Color Settings – pudotusvalikosta löytyvästä Brightness – säädöstä tai sitten Curves työkalulla mikä löytyy alempaa. Tuolla valinta voidaan myös tallentaa. Alkuperäiseen kuvasäätöön tätä näytön kirkkauden huomioimista ei ole syytä tehdä, koska tässä muutos ei koske kuvan ominaisuuksia, vaan tulostimen ja näytön keskustelun sovittamista kohdilleen.


Lopputulosta tarkasteltaessa on syytä myös huomata, ettei näytöllä olevaa kuvaa pysty koskaan toistamaan sellaisenaan paperille. Kuvan tunnelman, värit ja yksityiskohdat kuitenkin tulostuvat ja toistuvat usein mukavampina paperilla kuin ne ovat näytöllä.


Vakiointi


Jotta tulostamien ei tuottaisi joka kerran aloitettaessa vaikeuksia, on syytä kerralla käydä läpi kipupisteet ja vakioida toimet. Perusoletus on, ja nykyisin voi pitkälle luottaa, että kun asetukset ovat kohdallaan, ja käytetään valmistajan omia musteita ja paperia, lopputulos vastaa haluttua. Jos ei, niin kuvaa on syytä tarkastella eri valaistusolosuhteissa, ja pyrkiä vakiomaan tuokin osa prosessia.


Herkästi tulee mieleen hakea syitä huonoon lopputulokseen laitteista tai musteista, mutta valitettavasti nykyisin tuo on viimeisin vaihtoehto. Jos näyttö on säädetty ja kaikki valinnat tehty huolella, eikä siltikään harmaalokin selkä näytä tulosteessa harmaalta, on syytä tutkia, onko alkuperäinen kuva säädetty oikein. Kuvakäsittelyohjelman tai konvertterin mittari kertoo, onko ko. sävy varmasti neutraali harmaa, ja jos ei, niin säädetään se sellaiseksi. Uusi tulostus ja uusi arvio lopputuloksesta.


Näillä eväillä pääsee jo pitkälle, ja tulosteita tarkkailtaessa oppii myös paljon kuvaustilanteista, missä on asiat kohdallaan ja missä ei


Artikkelin kirjoittanut valokuvaaja ja tietokirjailija Markku Saiha