30.3.2021

Markku Saiha: Tulostamisesta vedostamiseen

Ennen digikameroita ja tulostimia valokuvien tekeminen oli pimiötyöskentelyä, jossa hautauduttiin pitkiksi ajoiksi punaisten lyhtyjen alle, ja lopputuloksena oli hienoja valokuvia. Puhuttiin vedostamisesta, mikä tarkoitti, ja tarkoittaa edelleen paljon muutakin kuin laadukasta paperia tai hienoja sävyjä. Teknisen osaamisen ohella hyvä vedos alleviivaa kuvaajan osaamisen lisäksi kuvaajan kykyä nähdä.

SAiha2

Hyvin tehtyjä vedoksia on mukava katsella vaikka sadan vuoden päästä


Edellisissä jutuissa luotiin rutiini ja suoraviivainen työnkulku, mikä voidaan helposti toistaa. Lähtökohta on, että nykytekniikalla ohjeiden mukaan toimien paperikuvissa näkyvät poikkeamat johtuvat pääsääntöisesti kuvaajan omista valinnoista. Kun asetukset ovat kohdillaan ja näyttö säädetty, sävy- ja kirkkauserot tulevat kuvaustilanteesta ja/tai kuvatiedoston säädöistä.


Oma näkemys ja tavoite


Printtiuskovaisille, kuten tämän kirjoittajalle, tulee aina välillä vastaan vedos, missä kohtaavat omatkin tavoitteet hyvän kuvan määritelmästä. Tästä syystä laadukkaiden valokuvanäyttelyiden kiertäminen on hyvää oman näkemyksen hiomista ja mallien hakemista.


Tekninen tie noihin ratkaisuihin on hoidettavissa varsin helposti. Kun on opittu, että ruudulla oleva kuva siirtyy paperille tiettyjä asioita korostaen ja toisia unohtaen, otetaan askel sävyjen hallintaan jo kuvaustilanteessa. Jos kuvaajalla ei ole mielikuvaa siitä, mitä tavoittelee, on lopputuloksen hiominen työlästä hakemista. Mitä kirkkaammin pystyy jo kuvaustilanteessa hahmottamaan lopputuloksen, voi tekniikan valintoja tehdä jo ennen kuin kameran nappia painetaan.


Jokainen näkee omalla tavallaan, mutta muutamia tekniikan kaipaamia ohjauksia on eduksi tutkia siis jo kuvatilanteessa. Koska niin kameran kenno kuin tulostin / paperi – yhdistelmä toistavat vain tietyn sävyalueen, on nuo rajat syytä huomioida kuvaa valotettaessa. Eli missä kohtaa kuvan varjoalueissa pitää näkyä yksityiskohtia, samoin mitä kirkkaassa osassa nähdään, minkä värinen on syvin varjo, entä neutraalit harmaat, onko niitä jne.


Yksikertainen sävyhavainnointi helpottaa merkittävästi kuvaa säädettäessä tietokoneen näytöllä, ja oikeastaan mahdollistaa sen. Kesäpäivänä varjot ovat erilaisia sinisiä kuin talvella, puhumattakaan niiden kirkkaudesta ja yksityiskohtien toistosta. Merellä sinitaivas on toinen kuin metsän päällä, kuinka vain katsomme ja valitsemme omat muistisävyt, mitkä sitten palautetaan vedostettaessa. Helppoa.


Tekniikan viimeiset hionnat


Moni kuvaaja satsaa tuhansia kameralaitteisiin, ja säästää sitten esimerkiksi näytön ja mittarin hankinnassa. Näyttö kuitenkin kertoo, mitä on tullut kuvattua, ja on avain myös printtipuolen työnkulun hallintaan. Laatunäyttöön tehty panostus näkyy selvemmin kuin tonnit optiikassa.
On näyttö sitten mikä tahansa, on se kontrolloidun työnkulun kannalta välttämätöntä kalibroida ja profiloida. Nuo termit eivät ole tärkeitä, vaan toimenpide hoituu mittarilla. Silmämääräinen näytön säätö riittää peruskäyttöön, mutta vasta mittari on lahjomaton.


Mittarimalleja on monenlaisia, ja niiden mukana tulee ohjelma, mikä rakentaa yksilöllisen näyttöprofiilin. Tärkeintä on, että mittaus tehdään, ja tuore profiili otetaan käyttöön säännöllisesti. Tästä alkaa nk. värihallittu työnkulku, mikä tarvitaan, vaikka kuvassa ei olisi värejäkään. Ilman kalibrointimittaria ja profilointiohjelmaa toiminta on kuin kuvaisi ilman valotusmittaria.

Canon_Spyder_profiili-1

 

saiha3Paperin laatu ei ole pelkästään tekninen asia, vaan toiset laite / paperiyhdistelmät sopivat paremmin omaan tapaan nähdä, ja toimia, kuin toiset. Paras lopputulos voi syntyä pienelläkin muutoksella

Tilanteessa, jossa käytössä on kolmannen valmistajan paperi, haetaan ko. tehtaan sivuilta tulostinkohtainen profiili, ja asennetaan se ohjeen mukaan. Tässä kohtaa on syytä huomata lukea myös tekninen ohje, jossa kerrotaan, mikä paperivalinta laitetaan asetuksista päälle, koska ko. tyyppiä ei välttämättä listauksesta löydy. Canonin profiilit ohjeineen löytyvät valmistajan nettisivuilta ja jos käytössä on esimerkiksi Canon Professional Print & Layout sovellus, ohjelma sisältää tarvittavat määritykset ja riittää kun printteri on tunnistettu ja paperivalinta on oikea.


Tulostaminen suoraan raakatiedostosta Lightroom - ohjelmalla



Moni digivedostaja tulostaa kuvat suoraan raakatiedostoista Lighttroom-ohjelman avulla. Tällöin varsinaista kuvatiedostoa ei rakenneta, vaan säädöt tehdään esikatselukuvaan, jota lukien tulostusosiokin kuljettaa bitit printterille.

Viisaskaan ohjelma ei tiedä automaattisesti oikeaa profiilia eli se on sille kerrottava. Lightroomin kohdalla kaikki tarvittavat työkalut löytyvät Print-välilehdeltä. Ensin tietenkin laitetaan laiteasetukset kohdilleen vasemmassa alakulmassa olevan Page Setup – napin takaa paljastuvan Tulostimen asetukset-valikon kautta, josta löytyy lista asennetuista tulostimista. Tuosta päästään sitten samaan perusvalikkoon mitä katsottiin edellisessä jutussa.


Mutta nyt tarkkana: kun käytössä on valmistajan toimittama mitattu profiili (mallia ICC), täytyy se kertoa asetuksille. Tämä on ero Canon Professional Print & Layout- sovelluksen ja esimerkiksi Lightroomin että Photoshopin välillä.

Tärkeä valinta on hullusti piilotettu parin ikkunan taakse, mutta tässä avainkohdat:

saiha4

Tässä näkymässä on keskellä kohta, Manuaalinen / Aseta ja se valitaan, ja seuraa yksi ikkuna lisää:

saiha5

...ja tässä sivu, sopivasti Sovitus josta valitaan Ei mitään.


Näillä valinnoilla otetaan vakioprofilointi pois päältä tulostimen ajurista, ja mahdollistetaan tarkemman profiilin käyttö varsinaiselle tulostusohjelmalle, tässä esimerkissä Lightroomille. Toimenpide on sama myös Photoshoppia käytettäessä.

 

saiha6

saiha7

Seuraavaksi vastassa on tällainen näkymä mikä avautuu LR / Print välilehdeltä, ja painettaessa Color Management-nuolta. Jos ikkunassa ei näy tarvittavaa profiilia, painetaan Other nappia, mikä paljastaa kaikki keneen syövereihin piilotetut ICC-profiilit. Tuolta haetaan oikea, tai useampikin tarpeen mukaan, ja kun ne aktivoidaan, siirtyvät ne oletusnäkymään.
Näin toimien vältetään yksi tavallisimmista hämmennystä tuottavista tulostusongelmista eli tuplaprofilointi.


Mitä muuta säädettävää


Alusta saakka vielä kerran: kun tulostin on löydetty Page Setup – ikkunasta, ja varmistettu oikea paperityyppi valmistajan ohjeen mukaisesti, että otettu värihallinta-asetuksista profiili pois päältä valinnalla Ei mitään, kuitataan tämä, ja jatketaan LR:n Print-osaan.


Ohjelmassa on loogisesti järjestetty määriteltävät asiat. Ensin valitaan resoluutio mikä Canonilla on oletuksena 300 ppi. Tämä ei kuitenkaan ole mikään must, vaan kuvan ominaisuuksista riippuen kannattaa kokeilla eri arvoja, mutta kuitenkin tasajaolla eli 240 / 360 jne.


Print sharpening ja jälleen valinta riippuu kuvasta. Tässä on syytä huomioida, että nyt valitaan sopiva terävöitys median koon, pinnan ja muiden fyysisten arvojen mukaan, eikä tämä ole korvaava eikä rinnasteinen Develop – välilehden kuvan perusterävöityksen kanssa. Tuo tarkoittaa kameran kennon suodattimen vaikutuksen kompensointia. Eli mediaterävöitys tässä ensin maltillisesti ja hakien optimia. Tämä työkalu toimii kuitenkin hienosti, ja harvoin tarvitaan erillistä terävöitysohjelmaa avuksi.


Sitten Color Management, mikä jo käsiteltiin, ja viimeinen askel ennen Print-komentoa, Print Adjustment. Tällä voidaan tehdä kompensaatioita näytön ja printin välisessä näkemyserossa, eli siinä että näyttö poikkeaa aina paperista, ja hieman katseen kulmasta riippuen voimme tulkita kuvan toisenlaiseksi, ja säätämällä kirkkautta (Brightness) viilataan tuo ero kohdilleen. Sama koskee kontrastia. Sitten Print.


Vinkkinä voisi kertoa, että tässä kohtaan kannattaa asetukset tallettaa vasemmassa palstassa olevalla Template Browser vierestä löytyvällä + - merkistä avautuvaan valintaa ja nimeämällä komennot paperikohtaisesti. Varoituksena voisi myös kertoa, että nuo tulostimen valinnat voivat muuttua, kun ohjelma sammutetaan, tai kun käyttöjärjestelmä päivitetään. On siis syytä muistaa tarkistaa lista alusta saakka aina kun tulostusta aloitellaan.


Viimeistelyä


Asetukset on hoidettava kohdilleen, varmistettava että ne pysyvät sellaisina, ja sen jälkeen ne voi jättää taakse. Samoin jää taakse helpoin osuus vedostamiseksi muuttuvassa valokuvatulostuksessa. Siinä ei ole rasti ruutuun - asetuksia. Aiheesta voi vain antaa vinkkejä kertomalla, miten itse menettelen.


Kun tutkin ruudulla olevaa esikatselukuvaa, pyrin palauttamaan mieleen kuvaustilanteen valon ja sävymaailman. Mitkä kohdat kuvassa olivat täysin mustia ja missä olivat kirkkaimmat pisteet. Nämä kohdilleen Lightroomin perustyökaluilla ja sitten värikuvien kohdalla vilkuilen neutraalit harmaat, mikä mielestäni pitäisi sellainen olla. Harvoin sijoitan kuvattaessa harmaakorttia tai vastaavaa kuvaan, vaan luotan siihen, että näen, ja muistan mitä näen. Asfaltti, keskipäivän valossa oleva metsän varjo, mikä vain sattuu kohdilleen, ja siitä valkobalanssi, ja uusi tarkastelu.
Näin säätäminen, tai minulle muistikuvan palauttaminen ja samalla tulostettavan kuvan optimointi, kaipaa joskus vain muutaman viilauksen, joskus kymmeniä. Mallia ei ole, vaan lopputuloksen täytyy itse löytää. Tässä auttaa lopputuloksen ajattelu jo kuvaustilanteessa ja tyylien arviointi huippuvedoksia väliaikoina katselemalla. Näin saa helposti nuoruutensa kulumaan.

 

Takaisin näyttöön

saiha8

 

Vaikka tiedossa on, että näyttö ja paperille tulostunut kuva eivät voi näyttää täysin samalta, käy usein niin, että paperikuva on liian tumma. Tähän yleisin syy on, että kun näyttö säädetään ja profiloidaan, on kohdekirkkaus sopiva nettikäyttöön, mutta ei välttämättä tulostus tai painomaailmaan. Näytön kirkkaus on usein korkea myös siksi, että työskentelytila on valoisa huone, eikä graafisen työn normien mukainen.

Kotikonstein voidaan lopputulokseen vaikuttaa vakioimalla myös työpiste. Paikka on mieluiten piilossa suoralta auringonvalolta, ja hämärä, mutta ei pimeä. Kun sama keinovalo on aina päällä, ollaan lähellä muuttumattomia olosuhteita. Samoin vältetään kirkkaita värejä, jotka heijastuessaan näytölle vaikuttavat kuvan tulkintaan.


Samanlainen vakiointi on syytä tehdä tulosteita tutkittaessa. Sama printti eri valaistusolosuhteissa näyttää erilaiselta, ja lopputuloksen arviointi on helpompaa, kun se tehdään aina saman valolähteen alla. Markkinoilla on myös toimenpiteeseen rakennettuja valmiita valokaappeja yms. varusteita, mutta ilmankin tulee toimeen, kun on huolellinen.
Perusprofiloinnin yhteydessä ja siihen liittyvässä videoklipissä ei puututtu näytön kirkkauden säätöön. Tämä saattaa olla tarpeen, jos työtilamme on hämärä, mikä helpottaa vakiointiasioita, mutta suhteessa tulostimen tuottamaan sävyalaan, näyttö on likan kirkas.


Asiaa voi osin kiertää niin, että esimerkiksi Lightroomin tekijät ovat huomanneet asian, ja Print-välilehdellä kohdassa Print Job on värihallintamäärittelyjen alla työkalu Print Adjustments / Brightness. Tällä päästään ohjaamaan tulostinta tekemään printistä kirkkaamman. Huomaa, että tämä on eri asia, kuin kuvan kirkkauden säätö Develop-osiossa. Siinä vaikutetaan esikatselukuvan ominaisuuksiin niin, että kaikki käyttötarkoitukset / versiot kirkastuvat, ja nyt haetaan vain näytön sovittamista säädetyn tulostimen maailmaan.


Jos käytössä on kaksi näyttöä, tai oma työasema tulostusta varten, on sen näyttö hyvä säätää printtimaailman tavoitekirkkauteen. Tämä onnistuu profilointiohjelman asetuksia muuttamalla ja kalibroimalla näyttö uuteen tavoiteasetukseen.

saiha9

 

Perusnäkymä LR – työpöydästä mustavalkoisen kuvan kohdalla. Paljoa ei ole tarvinnut viilata, koska kuvaushetken valo on ollut lähellä optimia kennon toistoaluetta, ja valotus on tehty tarkasti. Tässä lähinnä tarkastetaan, että mustat kohdat ovat myös paperilla mustia, ja ääriviivat erottuvat hyvin taustasta.


Kun tulostus on valmis ja huolella viimeistelty vedos on kädessä, on syytä antaa sen kuivua kunnolla ennen kriittistä tarkastelua. Paperi kuivuu helpoiten suoraksi, jos sen jättää vaikkapa lasipöydällä muutamaksi tunniksi. Laatikkoon tai suljettuun tilaan tuoretta kuvaa ei ole syytä laittaa vaan annetaan sen kuivua rauhassa.
Sitten vain seuraavien hengentuotteiden kimppuun.

 

Artikkelin kirjoittanut valokuvaaja ja tietokirjailija Markku Saiha