Valokuvausta autiotaloissa – haastattelussa Petri Volanen

Jaa somessa

Minkälaisia tarinoita kätkee sisäänsä autiotalot ja muut unohdetut paikat? Forssalainen valokuvaaja Petri Volanen innostui unohdettujen paikkojen kuvaamisesta jo vuonna 2004. Innoittajana toimi Shaun O’Boylen Modern Ruins -sivusto, jossa Shaun esitteli kuvia hylätyistä paikoista. Aluksi Petri ajatteli, että Suomessa tällainen valokuvaaminen on mahdotonta. Mutta kun ensimmäinen autiotalo löytyi yllättäen parin kilometrin päästä kotoa, kiinnostus hylättyjen paikkojen kuvaamista kohtaan kasvoi.

Volanen on kuvannut tähän päivään mennessä arviolta 250 hylättyä paikkaa aina pienistä mummonmökeistä kartanoihin ja suljettuihin tehtaisiin. Hän perusti tälle projektilleen Autiot ja unohdetut -sivuston vuonna 2007 ja muutama vuosi sitten hän siirsi kuvat Facebook-sivulle, joka toimii tällä hetkellä projektin ”kotipesänä”.

Etsivä löytää

Autiotalojen ja muiden uskomattomien paikkojen löytäminen vaatii yhtä asiaa: työtä. Volanen on vuosien varrella käyttänyt satoja tunteja karttojen ja ilmakuvien tutkimiseen sekä ajanut tuhansia kilometrejä etsiessään kuvattavia kohteita. Netin kautta on myös ollut helppo etsiä tietoa esimerkiksi eri paikkakuntien historiasta ja vaiheista. Näiden tiedonmurusien avulla hän on usein päässyt oikeille jäljille. Monet tuttavat ja tuntemattomatkin ovat myös antaneet Volaselle vinkkejä hylätyistä paikoista ja rakennuksista.

 Tähän harrastukseen liittyy myös kysymysmerkkejä. ”Eniten minulta kysytään sitä, että onko tämä toiminta laillista. Rehellisesti sanottuna ymmärrän, että tässä liikutaan sangen harmaalla alueelle. Toisaalta olen hyvin tarkka siitä, miten toimin: en avaa lukittuja ovia enkä ikkunoita, en koske mihinkään tavaroihin enkä anna julkaisemissani kuvissa minkäänlaista osviittaa kohteen sijainnista”, perustelee Volanen.

autiotalo1_2Lokakuu 1993, kalenteri käpristyy yksinäisyyttään, sisäkatto alkaa jo antautua. Kahdesta valotuksesta yhdistetty hdr tältä kesältä. 

Koskemattomuus on aitoa

Volasen pyrkimyksenä on juurikin varmistaa kuvattavan paikan täydellinen koskemattomuus.  Monesti tulee vastaan tilanteita, joissa tavaroita tai roskia siirtämällä kuvasta voisi saada paremman, mutta juuri koskemattomuus ja autenttisuus ovat Volaselle äärimmäisen tärkeitä.

”Tykkään ajatella, että tässä on pohjimmiltaan kyse jonkinlaisesta dokumentoinnista. Koen että paikat ovat usein jonkinlaisia välitiloja, mistä elämä on jo mennyt, mutta merkkejä siitä on vielä nähtävissä – ihmeellisimmillään voi vaikuttaa jopa siltä kuin asukkaat olisivat lähteneet käymään ulkona ja palaisivat hetkenä minä hyvänsä. Mutta pölykerros, seitit ja kahdenkymmenen vuoden takaiseen aikaan jäänyt kalenteri kertovat jostain aivan muusta. Ja koska näillä paikoilla on taipumuksena ennemmin tai myöhemmin kadota, yritän parhaani mukaan tallentaa siitä kaikesta edes jotain”, kertoo Volanen

 Koskemattomuuden vaalimiseksi Volasella on myös selkeä periaate: hän ei ole pelastanut tai ottanut mitään tavaroita esimerkiksi romahtamaisillaan olevista taloista tai rakennuksista.

”Eittämättä mieleni olisi joskus tehnyt esimerkiksi pelastaa romahtamaisillaan olevasta talosta päiväkirjoja 1920-luvulta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että pelastaminen ilman lupaa olisi yhtä kuin varastamista ja kertoisi täydellisestä kunnioituksen puutteesta. Joku nuo paikat kuitenkin aina omistaa ja omistajilla olkoot oikeus toimia omiensa kanssa kuten tahtovat, minulle riittävät pelkät kuvat”, perustelee Volanen.

Paikkojen omistajaan, yleisimmin perikuntalaisiin, on Volanen myös törmännyt muutamia kertoja vuosien varrella. Alkuhämmennyksen jälkeen nämä kohtaamiset ovat menneet hyvin. Ihmiset ovat arvostaneet sitä, että joku kuvaa ja dokumentoi myös hylättyjä paikkoja. 

autiotalo2Hetket sieltä tähän. Näitä uskomattomia näkyjä, takki roikkunut tuossa herra ties mistä asti. Kahdesta valotuksesta kasattu hdr, sävyjä haalennettu kevyesti.

Kalusto ja tekniikka

Kuvatessaan autiotaloja ja hylättyjä paikkoja käyttää Volanen aina jalustaa ja objektiiveina toimivat laajemmissa otoksissa 18-55mm -objektiivi ja yksityiskohtien kuvaamisessa 75-300 mm- objektiivi. Välillä käytössä on myös 18-270 mm -objektiivi. 

”Autiotalokuvistani varmaan noin 95% on hdr-kuvia, eli kuvaan kaiken valotusta haarukoiden. Näistä kasaan kotona Photomatix Pro-ohjelmalla hdr-kuvan. Hyvänä puolena tuossa on se, että todellisen lopputuloksen näkee vasta kotona (jolloin reissu tavallaan jatkuu vielä kotiinpalaamisen jälkeenkin) sekä se, että jos jokin kuva ei hdr:nä toimi, voi kuitenkin käyttää jotain niistä kuvista erillisvalotuksista. Autiotalokuvia käsittelen ylipäätään reilummin; säädän sävyjä ja käytän tunnelman niin vaatiessa jopa erinäisiä filttereitä Photoshopissa”, kertoo Volanen.

Pimeinä vuodenaikoina Volanen tekee välillä myös hylätyissä paikoissa valomaalauksia. ”Valomaalauksen suhteen ei tarvita mitää monimutkaisia kikkoja tai varusteita. Kaukolaukaisin pitää olla että saa pitkät (=useiden minuuttien) valotukset käyttöön. Valaisuun käytän pientä taskulamppua, jonka valon väriä muutan satunnaisilla (värillisillä ja läpinäkyvillä) muovilevyillä. Valaisen jostain kohdasta sekunteja laskien, sammutan valon ja siirryn pimeässä seuraavaan valaisupaikkaan”, ohjeistaa Volanen.

autiotalo3Istujan ikuinen odotus. Jokunen vuosi aikaa löysin lopultakin paikan missä luonto oli valtaamassa kuistin. Kahden valotuksen hdr, muunnettu jälkikäteen mustavalkoiseksi.  

Vinkkejä aihepiiristä innostuville

Mitä olisi hyvä muistaa, jos haluat kokeilla autiotalojen tai hylättyjen paikkojen kuvaamista? Tässä Petri Volasen ohjeet:

Muista kunnioitus. Lukittuja ovia ei auota, ikkunoita ei rikota, tavaroihin ei kosketa.
Pidä järki mukana. Lahot kaivojen kannet voivat kätkeytyä heinikkoon, rakennukset voivat olla romahtamista vaille valmiita ja niin edelleen.
Älä kysele, vaan etsi itse eli pidä silmät auki. Omilleen unohtuneita tiloja voi löytyä odottamattomistakin paikoista.
Pidä löytämiesi paikkojen sijainnit salassa. Itse olen pitänyt periaatteenani sitä, etten paljasta niitä edes samaan hulluuteen sairastuneille kavereilleni.
Anna itsellesi aikaa. Uppoa tunnelmaan jolloin ottajaansa odottavien kuvien löytäminen helpottuu. Kannattaa myös muistaa se, ettei yhdestäkään paikasta löydä kaikkia kuvia kerralla, tai edes sillä 50. kerralla.

Lopuksi vielä muutama vinkki niille autiotalojen omistajille, jotka haluavat pitää ainakin minut poissa alueelta :)

Ajelkaa nurmikko edes kerran kesässä.
Tehkää rikotuille ikkunoille ja avoimille oville jotain.
Hommatkaa tuoreen näköinen kameravalvonta- tai yksityisaluekyltti.
 
autiotalo4Kukkia kuolevalle. Muovikukat sinnittelivät maljakossa pienen kamarin ikkunalla. Sisäkatto oli tullut jo osittain alas, loppukin varmaan vuoden, korkeintaan kahden sisällä. Kahden valotuksen hdr. Vanhennusefekti + sävyjen haalennus.
 
autiotalo5Valomaalailua eli omakuva hylätyllä tehtaalla vuoden 2015 viimeisenä aamuna ennen päivän valkenemista. Valaistu taskulampulla kolmesta eri paikasta siirtyen välissä täyspimeässä käsikopelolla seuraavaan valaisukohtaan.

 

JULKAISTU: 9.8.2017 18:05:00
KATEGORIA: tarina kuvan takaa

JAA ARTIKKELI SOMESSA


Tilaa vinkit ja ideat!